George Polti's 36 dramatic situations on film with Hannaleena Hauru

Rakkausrikos

Halusta
Toisinaan haluan että panisit mua niinku lammasta – täysin rikollisesti ja rangaistavalla tavalla. Tai ehkä niin kuin panisit serkkuasi – täysin sokeutuneena himosta unohtaen että tässä muka on jotkut yhteiset säännöt, tai että koskisit mua kuin 8-vuotiasta – keskellä yötä odotettuna yllätyksenä.
Toisinaan ajattelen näin himosta: ei ole rajaviivaa siinä että olisit veljeni tai isäni tai eloton ruumis.
Sillä usein olen oman haluni pimeydessä.
Mutta sitten on niitä hetkiä, joissa minulta putoaa kaikki. Halulla ei ole ympärillään yhtäkään tilannetta, estettä tai vastakkainasettelua – ja se pelottaa minua suunnattomasti: että lakkaan olemasta kuin sisko sinulle.
____

Taideteollisessa korkeakoulussa 28.2.-4.3.2011, ”Draamallisten tilanteiden tutkimuslaboratorio”, tunnettiin myös nimellä ”Kun nussiminen on rikos”-kurssi. Opetin kurssilla yhdessä Riikka Pelon kanssa.

Tutkimme viikon ajan draamallisuuden olemusta, kehyksenämme on George Poltin tilanne ”Rakkausrikos”.

1900-luvun alussa George Polti kertoi että rakkausrikoksiin sisältyy seuraavat kahdeksan alalajia.

Jaottelun perusteena on se,
että ”rakkausrikoksessa” rakastajan ja rakastetun välinen suhde on johtava rangaistukseen.

Tämä vastakkainasettelu siis on oltava.

RAKKAUSRIKOS

1) masturbaatio
2) raiskaus
3) huoraaminen
4) aviorikos
5) sukurutsaus

  • – Äiti ja poika
  • – Isä ja tytär
  • – Äitipuoli ja poika
  • – Isällä ja pojalla sama rakastajatar
  • – Mies ja vaimon sisko
  • – Sisko ja veli

6) homous
7) eläimiin sekaantuminen
8) lapsiin sekaantuminen

(olen yksinkertaistanut Poltin listaa käännöksen yhteydessä, alkuperäinen teksti alla.)

Useat näistä rakkausrikoksista lukeutuvat myös muihin 36 draamallisista tilanteista, tai kuten ”aviorikos” ovat sisänsä jo oma draamallinen tilanteensa. Poltikin huomauttaa tämän.


Maanantaina aloitimme rakkausrikoksen tutkimisen. Tässä lyhyt lista päivän saldosta:

Puuttuvia rakkausrikoksia, joita Polti ei luettele:

-esineseksi, ihmisen ja esineen välinen rakkaus (sijoittunee jonnekin masturbaation jälkeiseen maastoon)

-nekrofilia

Kysymyksiä:

Mikä on pissa-kakka-juttujen paikka? Osaako puu runkata? Miksi meidän tulkintaa ohjaillaan kokoajan?

Nimiehdotuksia:

”Olipa kerran erektio”.

Pohdintoja:

Liittyykö manaus ”voi kilin vittu” muinaissuomalaisuuteen, aikaan ennen uskonpuhdistusta, jolloin seksi kotieläinten kanssa oli peruspuuhaa.

Tästä lähdimme eteenpäin. Tutkimusmateriaalina syntyi esineseksiin liittyvää tutkintaa, elottoman kuvaaminen elokuvan keinoin. Tai ylipäätään rakkausrikos herätti kysymyksen siitä, mitä rakkaus nyt oikeastaan on. Keskiössä oli strukturalistisen perinteen ja poststukturalismin tarkastelu, ylipäätään kurssi toimi kokeena teoreettisen käsitteistön ja käytännön elokuvallisen työskentelyn törmäyksistä. Itselleni tutkimus liittyy laajemmin siihen, miten analyysityökaluja voi käyttää hyödyksi, kun rakentaa itselleen työkalupakkia nimenomaan elokuvien rakentamista varten. Analyysityökalu ei ole rakennustyökalu.

En toteuttanut itse kurssilla elokuvallista harjoitetta. Syntyi ainoastaan tämän artikkelin alussa oleva runo, jossa hyödynnän Roland Barthesin teosta ”Rakastuneen kielellä”, jota olen väkivaltaisesti uudelleenkirjoittanut Poltin rakkausrikoksen antamalla kuvastolla. Pohdin tekstin muuntamista jonkinlaiseksi runoelokuvaksi, mutta en ainakaan tässä viikon aikaraamissa löytänyt sopivaa reittiä tähän.


Kuvaamme maanantain ideoinnin pohjalta ensimmäiset harjoitteet.

TWENTY-SIXTH SITUATION

CRIMES OF LOVE

(The Lover; the Beloved)

This is the only tragic situation of all those built
upon Love, that subject being one essentially belonging
to comedy (see XXVIII and XXIX).

Eight species of erotic crimes may be pointed out :

First: Onanism, that ”solitary vice” which does not
lead to action, can furnish only melancholy silhouettes
such as the legend of Narcissus and ”Chariot s’amuse,”
or certain grotesqueries of Aristophanes, unless it be
made the basis for a study of the weakening and col-
lapse of the Will, in which case it might be grouped
with drunkenness, gambling, etc., in Situation XXII

Second: Violation, like murder, is but an act,
generally a brief one and not a situation; at most it
approaches ”Abduction.” Even the consequences to
the perpetrator, like those of the Third :
Prostitution and its succeedant gallantry and
Juanism (repetition of acts), do not become dramatic
unless pursued by punishment, in which case they
belong to the Fifth Situation. Nevertheless, if impun-
ity be secured, the taste for violation and for prostitu-
tion tends toward the Twenty-Second.

Fourth: Adultery, whose character of theft has
given rise to special situations already studied.

Fifth: Incest is divided in two principal directions.
It may be committed in an ascendant-descendant line,
in which case it implies .either filial impiety or an abuse
of authority analogous to that which we shall find in
the Eighth variety of criminal love. It may also occur-
upon what may be called a horizontal line; that is,
between consanguines or persons related by marriage.

A (1) A Mother in Love With Her Son: ”Semi-
ramis” by Manfredi, and by Crebillon; to explain and
extenuate this case, the latter author has first used
the Eighteenth (Involuntary Crimes of Love) ; ”Les
Cuirs de Boeuf” (Polti, 1898). Inverse case: ”Le
Petit Ami” by Leautaud.

(2) A Daughter in Love With Her Father:

Alfieri’s ”Myrrha,” whose psychology is drawn from
that of ”Phedre.”

(3) Violation of a Daughter by a Father: ”The
Cenci” by Shelley ; the story of the Peau d’ane (inten-
tion only).

B (1) A Woman Enamored of Her Stepson:
”lobates” and ”Phaedra” by Sophocles; the Hippoly-
tus” of Euripides and of Seneca; ”Phedre” by Racine.
In comedy: ”Madame 1’Amirale” (Mars and Lyon,
1911). In almost none of the foregoing cases, it will
be observed, is there a reciprocity of desire, whereas
the passion, heretofore solitary, is shared, and the
crime, unconscious at least on one side in ”Myrrha,”
is boldly committed in

(2) A Woman and Her Stepson Enamored of Each
Other: Zola’s ”Renee” (drawn from his story
”Curee,”) and similar to the quasi-incestuous passion of
”Dr. Pascal.” The love is platonic in Alfieri’s ”Philip
II,” and Schiller’s ”Don Carlos.”

(3) A Woman Being the Mistress, at the Same
Time, of a Father and Son, Both of Whom Accept the
Situation: ”L’Ecole des Veufs” (Ancey, 1889).

C (1) A Man Becomes the Lover of His Sister-in-
Law: ”La Sang-Brule” (Bouvier, 1885); ”Le Con-
science de 1’Enfant” (Devore, 1889). The Man Alone
Enamored: ”Le Sculpteur de Masques” (Cromelynck.
1911).

(2) A Brother and Sister in Love With Each
Other: Euripides ”Aeolus”; ”Canace” by Speroni;
”Tis Pity She’s a Whore,” Ford’s masterpiece; (obs Greenaway) ”La
Citta Morta” by d’Annunzio.

Even after these works, there remains much more
than a gleaning; an ample harvest is still before us.
We may extend Class A to include the complicity of
both parties (Nero and Agrippina furnish an example,
according to Suetonius) ; a similar example, although
fragmentary, exists for A 2, in the beginning of Shake-
speare’s ”Pericles.” B 1 may be reversed, the step-
son’s passion being unrequited by his father’s wife, a
case which is certainly not uncommon. We may also
suppress the complicity in B 3, in C I, and in C 2, allow-
ing the infatuation to subsist upon one side only.
Without going so far as the criminal act, a study of
mere temptations or desires, well or ill controlled, has
furnished subtile chapters in the psychologies of
Seventeenth Century grandes dames, such as
Victor Cousin took delight in.

Finally, we may interlace the threads of each of
these species of incest with one of the seven other
classes of Crimes of Love ; under the form of ignorance,
the fifth and sixth classes are mingled in one of the
episodes of ”Daphnis and Chloe.* Add the usual in-
cidental rivalries, adulteries, murders, etc.

Sixth : Homosexuality in its two senses, the branches
of pederasty and tribadism:

D (1) A Man Enamored of Another Man, Who
Yields: Example from fiction: ”Vautrin.” Dramatic
examples : the ”Laius” of Aeschylus ; the ”Chrysippus”
of Euripides. The latter tragedy appears to have been
one of the finest, and perhaps the most moving, of all
antiquity. Three situations were there superposed
with rare success. Laius having conceived a passion,
unnatural and furthermore adulterous, for the young
Chrysippus, an epithalamium as terrible as that of
Ford must have resulted, for here appeared and spoke
the first man who had ever experienced such desires
and dared to express and gratify them, and in his
words lay the explanation of the wavering and fall of
Chrysippus. Then followed the most indignant and
pitiless jealousy on the part of Jocaste, wife of Laius.
Against Chrysippus she roused the old envy of the
young man’s two brothers, an envy of the same type
as that which armed the sons of Jacob against Joseph,
but an envy which shows itself strangely menacing at
the mere announcement of the names of these two
brothers, Atreus and Thyestes! The fratricide is ac-
complished, to the fierce joy of the queen; Laius learns
the details from the lips of the dying Chrysippus him-
self. And, in some prediction doubtless that of
Tiresias, young at the time and not yet deprived of
sight there dawns the destiny of the two great
families of tragedy par excellence, the Labdacides
and the Atrides, beginning in these crimes and running
through all Greek legend.

The tribadic or sapphic branch has not been used
upon the stage; Mourey alone has attempted it, but in
vain in his ”Lawn Tennis.” The objection which might
be urged against it (and which probably explains why
the drama, in the ages of its liberty, has made no use
of it) is that this vice has not the horrible grandeur
of its congener. Weak and colorless, the last evil habit
of worn-out or unattractive women, it does not offer to
the tragic poet that madness, brutal and preposterous,
but springing from wild youth and strength, which we
find in the criminal passion of the heroic ages.

Seventh: Bestiality, or passion for a creature out-
side the human species. Classed in general as a vice,
it is of no use theatrically. Nevertheless, in

E A Woman Enamored of a Bull: ”The Cretans”
of Euripides seems to have revealed the emotions, after
all conceivable, of this ”Ultima Thule” of sexual per-
version. Better than anywhere else, evidently, the
illogical and mysterious character of the life of the
senses, the perversion of a normal instinct, and the
feeling of fatalism which its victims communicate,
could here be presented in sad and awful nudity.

Eighth: The Abuse of Minor Children borrows some-
thing from each of the seven preceding varieties. That
such a subject so modern, so English may in skilful
hands become most pathetic, is readily apparent to
those of us who read, a few years ago, the ”Pall Mall
Gazette.”

One response

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s