Propp vs. Polti

George Poltin lisäksi myös venäläinen Vladimir Propp on tutkinut draaman juonirakenteita. Propp halusi hahmottaa venäläisten kansansatujen pohjalta juonirakenteiden perusyksikköjä. Löytämiään narratiivisia elementtejä Propp kutsui funktioiksi. Propp kartotti myös satujen pohjalta hahmomalleja: sankari, roisto, auttaja jne.

Vladimir Proppin (kuvassa vasemmalla) teos Kansansadun rakenne julkaistiin venäjäksi vuonna 1928. George Poltin 36 draamallista tilannetta on vuodelta 1916.

Mielenkiintoista on, että nämä kaksi rinnakkaista draaman rakenteita hahmottavaa listausta ovat syntyneet samalla aikakaudella. Voitaneen tulkita tämä jonkinlaiseksi 1900-luvun teollistuvan ja tieteellistyvän maailman ilmiöksi: tämä tarve hahmottaa draama ykstyiskohtaisista elementeistä muodostuvaksi struktuuriksi.

On huomioitava jo kättelyssä, että nykyelokuvan dramaturgiaa opetetaan pitkälti Proppin strukturalistista lähtökohtaa mukaillen. Yhtä lailla kuin nykyelokuva on paljon velkaa venäläiselle Sergei Eisensteinille, elokuvadramaturgia on paljon velkaa Proppille. Propp näyttäytyy Poltia formalistisempana, ja Proppin esittelemien 31 funktion heijastuminen draaman rakenteen opetukseen voidaan huomata helposti. Keskeisin ja tutuin Proppin funktioista lienee ”käännekohta”, joka on elokuvadraaman keskeisimpiä pilareita. (Toki ei pidä unohtaa Aristoteleen runousopin termistön vaikutuspohjaa dramaturgian opetuksessa.)

Toisaalta, erona George Poltin draamallisille tilanteille, Proppin esittelemät 31 funktiota eivät pohjaudu selkeästi yhteen lähtökohtaiseen määritelmään. Poltin käsite draamasta on selkeä: se perustuu konfliktille, johon tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Draamallinen tilanne syntyy näiden osapuolten välisestä jännitteestä. Proppin funktioiden määritelmä on epämääräisempi.

Proppin 31 funktiossa osassa on suoria yhtymäkohtia Poltin draamallisiin tilanteisiin. Myös Propp luokittelee esim. kamppailun tai takaa-ajon kansansadun perusfunktioksi. Kamppailu ja takaa-ajo ovat Poltille draamallisia tilanteita. Suurin osa Proppin funktioitsta on kuitenkin sellaisia, jotka Poltin lähtökohdan läpi tarkasteltuna ovat vain osatoimintoja osana draamallisia tilanteita. Perusfunktio ”Voitto” voi olla esimerkiksi kamppailutilanteen päätepiste. Proppin määrittelytapa perusfunktioksi on epämääräinen: kahdeksas funktio on nimeltään ”käännekohta”,  viimeinen funktio (31.) on nimeltään ”Häät”. Proppin 31 funktiota ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä, funktioiden listaksi nivottuna se on tarkemmin tarkasteltuna hyvin alkeellinen, vailla selkeää yhteisnimittäjää. Joskin on pidettävä mielessä, että samoin kuin Poltilla, Proppillakaan ei ollut käsissään juuri mitään aiempaa materiaalia tutkimustaan varten.

Proppin funktiot ovat pääosin toimintavetoisia, mutta vailla kosketuspintaa henkilöiden motiiveihin. On oleellista huomata, että siinä missä nämä funktiot ovat periytyneet elokuvarakenteen opettamiseen, sama rakennetta ja muotoa korostava strukturalistinen lähestymismalli on yhä vallalla elokuvakäsikirjoituksen opetuksessa.

Elokuvadramaturgian opetus on strukturalistista. Vaikka poststrukturalismin monet keskeiset nimet ovat käyttäneet nimeomaan elokuvaa esimerkkinä poststrukturalistisesta taiteen lajista,  elokuvakäsikirjoituksen opetus perustuu yhä strukturalistisiin malleihin. Seitsemän vuoden käsikirjoitusopintojen aikana en ole kohdannut yhtäkään poststrukturalistista rakenne-esimerkkiä, jota olisi käytetty opetuksessa. Ylipäätään se, että minulla on käsite tästä termistä, johtuu teatterin ja draaman tutkimuksen ja filosofian opinnoista yliopistolla.

Se, että nimenomaan George Poltin 36 draamallista tilannetta on valikoitunut lopputyöni raameiksi, johtuu lähinnä  kahdesta syystä: toisaalta henkilökohtaisesta halustani ottaa haltuun draaman tuntemusta ja soveltaa sitä elokuvantekijänä, toisaalta kyseessä on markkinointitemppu. Listat vaikuttavat aina helpostilähestyttävän ”kivoilta”. Vaikka Propp esiintyy yhtenä elokuvakäsikirjoittamisen opetuksen historiallisena vaikuttajana, näen että Poltilla on draamallisten tilanteiden kautta paljon enemmän annettavaa siihen, että muodon lisäksi teemalliset ja sisällölliset asiat nousevat osaksi elokuva-ajattelun perusasioita.

Vladimir Propp: Kansansadun funktiot

Alkutilanne: perheenjäsenet ja sankari esitellään

1. Poissaolo, joku perheenjäsen on poissa
2. Kielto, kielto kohdistetaan sankarille
3. Rikkomus, kieltoa rikotaan, yleensä konna esiintyy ensi kerran
4. Tiedustelu, konna yrittää saada tietoa
5. Toimitus, konna saa tiedon uhrista
6. Petos, konna yrittää huiputtaa uhria
7. Osanotto, uhria petkutetaan
8. Käännekohta, konna vahingoittaa perheenjäsentä tai perheenjäseneltä puuttuu jotain tai hän toivoo jotain; tämä on keskeinen funktio, sillä sen seurauksena tarina lähtee liikkeelle
9. Välitys, onnettomuus paljastuu ja sankaria lähestytään tai häntä käsketään tai hänet lähetetään apuun
10. Vastarinta, sankari päättää vastustaa epäonnea
11. Lähtö, sankari jättää kotinsa
12. Ensimmäinen lahjoittajan funktio, sankaria koetellaan ja hän saa auttajan
13. Sankarin reaktio, sankari reagoi tulevan lahjoittajan toimiin
14. Auttajan vastaanotto, sankari hyväksyy avun
15. Opastus, sankari aloittaa etsinnän
16. Kamppailu, sankari ja konna avoimessa taistelussa
17. Merkintä, sankari merkitään
18. Voitto, konna voitetaan
19. Selvitys, alkuperäinen onnettomuus tai puute poistetaan
20. Paluu, sankari palaa
21. Takaa-ajo, sankaria ajetaan takaa
22. Pelastus, sankari pelastuu takaa-ajajien käsistä
23. Tunnistamaton paluu, sankari saapuu kotiinsa tai muuhun paikkaan, jossa häntä ei tunnisteta
24. Perusteeton vaatimus, väärä sankari esittää perusteettoman vaatimuksen
25. Vaikea tehtävä, sankari saa vaikean tehtävän
26. Ratkaisu, tehtävä ratkaistaan
27. Tunnistaminen, sankari tunnistetaan
28. Paljastuminen, väärä sankari tai konna paljastuu
29. Muodonmuutos, sankari saa uuden ulkomuodon
30. Rangaistus, konna saa rangaistuksen
31. Häät, sankari menee naimisiin ja/tai nousee valtaistuimelle

Lisää luettavaa:

Frey, Mattias: POSTSTRUCTURALISM: FROM SYSTEM TO SUBVERSION