Tahaton rakkausrikos

Eli Oidipus. Eli veljensä naiminen. Eli erehdys rakkaudessa, eli tyttö jolla on vahingossa nettiseksisuhde oman isänsä kanssa. Tietämätön sekaantuminen alaikäiseen.

Miksi Oidipus ei ole hyvä aihe elokuvalle?

Väitän että kirjallisuus soveltuu sukusiteiden kuvaamiseen yhä elokuvaa paremmin. Sukulaisuuteen liittyvien perhesiteiden merkitys on hankalaa esittää yksistään kuvallisesti. Uskon että juuri tämä perustelee myös sitä, miksei sukurutsaukseen liittyvät aiheet ole koskaan olleet suosittuja elokuvan piirissä. Oidipus ei taivu menestyselokuvaksi, vaikka sen aihe on ikuinen. Etenkin tahattoman rakkausrikoksen kohdalla erehdykseen paljastumiseen liittyvä sisäinen tuska on draamallisesti merkittävin, mutta tämä havainnon hetki on hankalasti paljastettavissa ja puettavissa toiminnaksi.
Oidipus-näytelmässä meitä ei jännitä loppupaljastus, vaan mielenkiinto siitä, miten Oidipus päätyi naimaan oman äitinsä (ja tappamaan isänsä). Asetelma on hankala toiminnallista elokuvaa ajatellen. Jos näytelmän tapahtumat käännetään toiminnalliseksi elokuvaksi, mielenkiinto lopahtaa pian, sillä miksi haluamme katsella miestä, joka viettelee naista, jonka tiedämme olevan hänen äitinsä. Ja toisaalta, jos näemme vain irrallisen kohtauksen, mikään kohtauksessa ei paljasta meille, että kyseessä on sukulaisuus – mikään muu kuin se, että ulkopäin on nimetty henkilöt sukulaisiksi.

Sukulaisuuskokeilu

Lähestyin tätä draamallista tilannetta luennan näkökulmasta. Elokuvamontaasin mahdollisuus lepää muun muassa siinä, että minkä tahansa kuvan voi valjastaa palvelemaan haluttua draamallista sisältöä.

Kun tähän oheiseen minuutin mittaiseen teaser-malliseen videoon lisätään konteksti ”tahaton rakkausrikos”, eli sukulaisuuteen liittyvä sisältö. Väitetään vaikka että kaikki videon sisällöt käsittelevät tahattomia rakkausrikoksia, sitä että me kaikki voimme erheellisesti rakastua sukulaiseemme, syntyy luenta, joka ei mitenkään olisi luettavissa kuvasisältöjen kautta yksistään. Kyseessä on (rasittava) nykytaiteelle ominainen elementti.

Teknisesti tässä videossa halusin harjoitella leikkausrytmiä. Harjoitetta dominoi halu tekniseen kehittymiseen sekä sen kaupallinen tarkoitus mainostaa tulevaa elokuvatapahtumaa. Leikkasin videon, jossa materiaaleina on kokoelma lyhytelokuvia, ohjaajilta: Eero Erkamo, Ilja Rautsi, Katri Myllyniemi, Hannaleena Hauru, Kira Jääskeläinen, Anu Kaaja, Thomas Lesourd, Anna Ruohonen.

___

EIGHTEENTH SITUATION

INVOLUNTARY CRIMES OF LOVE

(The Lover ; the Beloved ; the Revealer)

This and the following situation stand out as the
most fantastic and improbable of all the silhouettes
upon our dramatic horizon. Nevertheless they are, in
themselves, quite admissible, and at least not rarer
today than they were in heroic times, through adultery
and prostitution, which never flourished more general-
ly than at present. It is merely the disclosure which
is less frequent. Yet many of us have seen certain
marriages, apparently suitable, planned and arranged,
as it were, by relatives or friends of the families, yet
obstinately opposed, avoided and broken off by the
parents, seemingly unreasonable, but in reality only too
certain of the consanguinity of the lovers. Such revel-
ations, then, still take place, although without their
antique and startling eclat, thanks to modern custom
and our prudent prudery.

Its reputation for fabulous monstrosity was in
reality attached to our Eighteenth Situation by the
unequalled celebrity of the theme of ”Oidipus,” which
Sophocles treated in a style almost romantic, and which
his imitators have ever since overloaded with fanciful
arabesques, more and more chimerical and extra-
ordinary.

This situation and the following as indeed to some
extent all thirty-six may be represented, as the
author chooses, in one of two lights. In the first, the
fatal error is revealed, simultaneously to the spectator
and to the character, only after it is irreparable, as in
Class A ; and here the state of mind strongly recalls the
Sixteenth. In the second, the spectator, informed of
the truth, sees the character walk unconsciously to-,
ward the crime, as though in a sinister sort of blind-
man’s-buff, as in Classes B, C and D.

A (1) Discovery That One Has Married Ones
Mother: the ”Oidipus” of Aeschylus, of Sophocles,
of Seneca, of Anguillara, of Corneille, of Voltaire, not
to speak of those of Achaeus, Philocles, Melitus,
Xenocles, Nicomachus, Carcinus, Diogenes, Theodecte,
Julius Caesar ; nor of those of Jean Prevost, Nicolas de
Sainte-Marthe, Lamothe, Ducis, J. Chenier, etc. The
greatest praise of Sophocles consists in the astonish-
ment we feel that neither the many imitations, nor
the too well-known legend of the abandonment on
Cithaeron, nor the old familiar myth of the Sphinx,
nor the difference in the ages of the wedded pair, that
none of these things has made his work appear un-
natural or unconvincing.

(2) Discovery That One Has Had a Sister as Mis-
tress: Tasso’s ”Torrismond” ; ”The Bride of Messina”
by Schiller. This case, obviously a more frequent one,
becomes unconvincing in the latter drama, when com-
bined with the Nineteenth Situation. Example from
fiction : ”L’Enf ant Naturel,” by Sue.

B (1) Discovery That One Has Married Ones
Sister: ”Le Mariage d’ Andre” (Lemaire and de
Rouvre, 1882). This being a comedy, the error is dis-
covered in time to De remedied, and the play ”ends
happily.” ”Abufar” by Ducis, which also falls under
a preceding classification.

(2) The Same Case, in Which the Crime Has Been
Villainously Planned by a Third Person: ”Heraclius”
(this gives, despite its genius, rather the feeling of a
nightmare than of a terrible reality).

(3) Being Upon the Point of Taking a Sister, Un-
knowingly, as Mistress: Ibsen’s ”Ghosts.” The
mother, a knowing witness, hesitates to reveal the
danger, for fear of subjecting the son to a fatal shock.

C Being Upon the Point of Violating, Unknowingly,
a Daughter: Partial example: ”La Dame aux Domino
Rose” (Bouvier, 1882).

D (1) Being Upon the Point of Committing an
Adultery Unknowingly (the only cases I have found in
all drama) : ”Le Roi Cerf” and ”L’ Amour des Trois
Oranges,” both by Gozzi.

(2) Adultery Committed Unknowingly: probably
the ”Alcmene” of Aeschylus; ”Le Bon Roi Dagobert”
(Rivoire, 1908) . From fiction : the end of ”The Titan/'”
by Jean-Paul Richter.

The various modifications of incest and other for-
bidden loves, which will be found in Situation XXVI,
may be adapted in the same manner as those here
classified.

We have seen above instances of adultery committed
through a mistake on the part of the wife ; it might also
be through a mistake by the husband. This error is
especially likely to be made by that one of the two
adulterers who is unmarried; what is more common,
for example, in the life of ”pleasure,” than to discover
a little tardily that ones mistress is a married
woman ?

Ignorance of the sex of the beloved is the point upon
which ”Mademoiselle de Maupin” turns ; there is in the
first place a mistake (comedy), upon which are built
the obsidional struggles of a soul (tragi-comedy) , from
which there finally results, when the truth is disclosed
a brief tragic denouement.